PeterLindberg

Voimaannuttavat heimotulet

Nyt sitten alkavat Sipilän tonttujoukon puuhastelut 2015 kantaa vihdoin hedelmää.Poliisi MTV:lle: Ruotsin jengikulttuuri rantautumassa Suomeen – ”Uusia ryhmiä nousee joka kuukausi” US, 16.8.)

 

Ministeri Orpon toimesta syksyllä 2015 perustettiin budjettiseuraamuksiltaan kokonaan uusi ”maahantulon ja maassa olon hallinnonala”. Todennäköisesti emme koskaan saa tietää järjettömän ja Suomen edun vastaisen päätöksen perustetta. Varmaa on, että hallituksen puusilmäinen vimma seurata kaikessa Merkelin Saksaa, oli merkittävä motiivi herra Orpollekin. Suomalainen kestävyysvaje, työttömyys ja kantasuomalainen syrjäytyminen eivät merkinnyt vaakakupissa mitään, kun enimmäkseen työikäisten miesten laumat kerääntyivät rajoille. Kaikkien piti saada tulla - me hoidamme tämän, sanottiin.

 

Vahvoja, terveitä nuoria miehiä on nyt ripoteltuina pitkin Suomea vokkeihin ja mihin lie toimenpiteisiin. Mukaan on sattunut muutama nöyräksi kasvatettu nainen, mutta heillä ei ole omaa ääntä, ei edes kehoa. He ovat näytelmän tarpeistoa, johon virallinen Suomi voi kiinnittää hyveensä ilmaukset näkyville. Yhtä kaikki, joku on ruokkinut passinsa hukanneen siirtolaisen haaveita, joku on myynyt matkan ja rahastanut. Pääministeri antaa talonsa – eikö se niin ollut? Pettymys on varmasti ollut suuri kun virallinen Suomi on tarkemmin harkittuaan halunnut palauttaa tulijan kotiseudulleen. Palautusta näyttää vastustavan vain hysteerinen akka lentokoneessa ja homoklubilla miehen takapuolta läpsivä julkkispoliitikko. Ainoastaan valtioneuvoston lahjaton puusilmä ei tajua, miten torjuttu ihminen katoaa kokonaan viranomaiselta etsiessään ulospääsyä tilanteestaan. Lähiöiden etniset alakulttuurit pystyvät kuitenkin imeyttämään itseensä suuren määrän palautusta väisteleviä. Tietenkin maahantulijalla on varasuunnitelma, koska reissuun ei lähdetä hetken mielijohteesta. Me tiedämme heistä vain sen verran kuin mikä tulijan näkökulmasta on tarpeellista. Miksi ei saisi olla fiksu, etenkin jos suomalainen on tyhmä. Identiteetti salataan usein tarkoituksella (Yle 17.8.)

 

Elämme viimeisiä vuosia, jolloin Suomi näyttää tutulta kantasuomalaisen silmissä. Kohta muistutamme Ruotsia siinäkin, minkä moni hylkäisi. Sitten kun ensimmäinen täysimittainen jengisota on käynnissä Suomessakin, päädymme pohtimaan, kuka pakotti meidät suostumaan tähän ihmiskokeeseen. Toisilleen täysin vieraiden erilliskulttuurien kriisitön yhteistoiminta samassa yhteiskunnassa on utooppinen ajatus. Ideaalitilanne edellyttäisi universaalia yhdenvertaisuuden hyväksyntää, mikä siirtolaisten kohdalla ei usein toteudu edes samaan etniseen ryhmään kuuluvien sukupuolten välillä. He päätyvät tapojensa vuoksi yhteiskunnassamme marginaaliin ja meidän on hyväksyttävä tämä, koska oma kulttuurimme ei salli uskomuksiin pakottamista.

 

Samuel P. Huntingtonin mukaan ihmiset määrittävät itsensä sen mukaan mitä eivät ole (alleviivaus omani): ”...kymmenen muissa ammateissa työskentelevän naisen seurueessa naispsykologi pitää itseään psykologina; kun hän on kymmenen miespsykologin seurueessa, hän pitää itseään naisena”.* Paperiton siirtolainen ei ostoskeskuksen torilla koe itseään kauppakeskuksen asiakkaaksi, joka ruokatunnilla yrittää toimittaa asioitaan, vaan hän kokee itsensä oman etnisen ryhmänsä edustajaksi. Sama toiseuden tunne määrittää asiointia Kelassa, työvoimapalveluissa tai terveyskeskuksessa. Hän ei ole tavallinen nöyrä, pelokas ja haluton asiakas vaan edustaa mielessään jotakin muuta, jolle lupauksen mukaan Suomen on tarjottava jotakin myönteistä. Toisaalta valtakulttuuri hyväksyy ja suosii tätä muualta tulemiseen liittyvää erillisyyden kokemusta. Apteekkiin tulee mukaan avustaja, joka neuvoo, tulkkaa ja taputtelee reseptit taskuun. Liikenteessä kantis tietenkin väistää tuoretta ”teiden kuningasta”, jonka ei tarvitse osata käyttää vilkkua. Joskus maahantulijan erillisyys tuottaa jopa tragikoomisen kohtauksen ja tunnepäästön. Eräs näistä Helsingin matkapalvelun huonosti suomea puhuvista kuskeista paljasti 88-vuotiaalle äidilleni takalistonsa, koska äitini kuulema ”vihasi”. Äitini ”viha” perustui siihen, että hän vaati puolittain halvaantuneena itselleen pyörätuolia, ja kuski ei osannut lukea taksipalvelun ohjetta kännykästään.

 

Arki on siis melko rupista meidän kantasuomalaisten keskuudessa, joten mieli pakenee sinne missä voisi olla persoona eikä väestösiirron pienin yksikkötapaus. Siirtolaisjannu haluaa hänkin tulla tulkituksi sisäisen maailmansa manifestaationa (yksilönä) ja se onnistuu (paradoksaalisesti) ainoastaan omassa tiukasti etnisessä tai uskonnollisessa ryhmässä. Taustaidentiteetiltään samankaltaisessa joukossa voi yhteiskunnan torjuma ja (itsensäkin) toiseuttama (takalistonsa näyttäjä) nousta siirtolaisstatuksensa yli persoonalliseksi hahmoksi. Kilvoittelemalla omassa pienryhmässään sanoilla ja teoilla, siirtolaismies syntyy uudelleen ihmisenä ja se on voimaannuttava kokemus. Hän voi olla rohkein autonpolttaja ja kovanaamaisin sekä ankarin perinteen vaalija. Omiensa edessä hän nousee soturiksi naapuriston jauhonaamojen katsellessa hyveensä lamaannuttamina aavikon leijonan riehuntaa. Näin syntyy lähiöjengin lumo, ja ryhmän vetovoima kasvaa sitä mukaa kun sen autonomisuus yhteiskunnasta lisääntyy. Eli ryhmä tarvitsee rahoituksen ja tilan – tässä kohtaa tulemme kohti rikollista ratkaisua.

 

On syntymässä katvealueen selviytymismalleja, rikollista vaihdantaa ja osakulttuureja, johon laiton siirtolaisuus injektoi jatkuvasti lisää katkeroituneita ja valtaväestön ”toiseuttamia” miehiä ja poikia. Valtakulttuuri huomaa tällaisen väkivaltaan ja kovaan ryhmäsolidaarisuuteen perustuvan ”lähiöheimon” viimeistään silloin, kun parkkipaikalla palaa. Poliitikko pöyristyy prosessia, joka on kuitenkin täysin luonnollinen ja hyvin dokumentoitu.

 

Ryhmäsolidaarisuuden kannalta lipunnosto on järkevää ja suorastaan pakollista. Eli nyt syttyvät parkkipaikoilla merkkiroihut ja huppupäiset ”taistelijat” pääsevät seuraamaan vastuupoliitikkojen kiemurtelua tapahtuneen edessä. Kaikenlainen setien ja tätien tekemä integraatiotyö ja sopeuttaminen on tämän rinnalla koomista ja tietenkin jälkijättöistä. Vihreiden julkisuusnäytökset antavat säälittävällä tavalla kuvan siitä, miten kaukana todellisuudesta hyvepoliitikon mieli askartelee. Mykkäsen ajatus lähipoliisista tässä yhteydessä on kivapuhetta, mutta istuu hyvin ministerin osaamistasoon.

 

Suomen väkiluku kasvaa enää siirtolaisuuden avulla (MTV 17.8.) Tätä menoa moni suomalainen nuori voi olla sukunsa viimeinen edustaja. Tämän voi ennustaa aivan helposti Itäkeskuksen Prismassa, kun kassalla kolmihenkistä kantisperhettä vastaa Kelan sponssaamat neljä huputettua naista, joilla kullakin on viisi lasta. Suomea heistä ei puhu kukaan. Maahan tulijoista suurin osa ei kuitenkaan tule osallistumaan koskaan täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Mikään raha tai sosiaalitekninen innovaatio ei tule mahdollistamaan sitä. Maassa jo nyt olevat siirtolaissukupolvet osoittavat heikolla integroitumisellaan tämän. Suomessa on kestävyysvaje, jota muinaisessa feodaalikulttuurissa kasvaneiden ihmisten sukupolvia kestävä resurssointi vain pahentaa. Siirtolaisten suuri syntyvyys vähentää hyvien veronmaksajien suhteellista osuutta, koska ammatti - ja sitä kautta taloudellinen asema on usein ylisukupolvista (nykyisin taas enemmän kuin aiemmin). Sosiaaliturvasta eläminen ilman vastavuoroista osallistumista lisäarvon tuotantoon, tuhoaa hyvinvointimme parin seuraavan siirtolaissukupolven aikana. Omat nuoremme eivät uskalla perustaa perhettä, koska opiskelu- ja työpaikka jää usein vain haaveeksi. Jokainen tietää kuinka nykyhallitus kyykyttää kantasuomalaisia opiskelijoita ja lapsiperheitä. Pahinta on opiskella pitkään, olla sitten uratietoinen nainen ja tulla raskaaksi.

 

Miksi me valehtelemme itsellemme, että väestönvaihto lähiöissä ja lopulta koko Suomessa auttaa globaalin köyhyyden poistamisessa. Maahantulijat pakataan muiden köyhien ja syrjäytyneiden kanssa lähiöihin ja heihin kohdistetaan aikanaan samanlaisia ihmiskokeita ja aktivointeja kuin muihinkin vähäosaisiin. Suomalaisia heistä ei identiteetiltään tule, mutta he tulevat voimaantumaan omissa ryhmissään ja yhteiskunnan katvealueen verkostoissa omalakisesti.

 

Suomessa ei tule olemaan koskaan niin paljon rahaa, että vähäosaisuus lakkaisi olemasta ylisukupolvista. Milloinkaan ei tule olemaan sellaisia resursseja, että voimme estää lähiöiden asukassegregaation. Suomessa esiintyy jo nyt kantasuomalaisten keskuudessa järkyttävää köyhyyttä, johon ei voida mitenkään puuttua, koska ministeri Orpolla ei ole rahaa. Kun niukkuutta jakava hallitus päästää paperittomien miesten laumat maahan, se rakentaa syrjäytymistä, jengejä ja lopulta sosiaalista katastrofia. Päädymme vain tilanteeseen, jossa etninen köyhä tuhoaa kantaväestöön kuuluvan köyhän omaisuutta, koska se voimaannuttaa. Jokainen ymmärtää, mitä siitä seuraa ja lähipoliisista ei kehtaa silloin puhua edes Mykkänen.

 

* Kulttuurien kamppailu, Samuel P. Huntington, suom. Pietiläinen 2003. Lainaus McGuire&McGuire 1988, s. 102

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Suomi on kaiken aikaa tulossa vieraaksi suomalaisille. Kehitystä ei voi enää pysäyttää, koska vaaleilla valitut edusmiehemme ja vallanpitäjämme eivät sitä tee. Nuoremmalla väellä ei ole mitään käsitystä siitä, millaista elämä oli ennen vanhaan. Moraalin ”ilmapuntari” näyttää nyt eri lukemia kuin mitä oli vielä silloin, kun kansa puhalsi sota-aikana ja sen jälkeen ”yhteiseen hiileen.” Silloin oli kysymys pienen kansan olemassaolosta.

Nyt on tämän maahanmuuttopolitiikan ympärille syntynyt suomalaisten keskuudessa voittajia ja häviäjiä, joissa vähät välitetään jälkimmäisistä. Heistä ei ole päättäjille mitään etua. Paradoksaalista on se, että vasemmiston ja vihreiden keskuudessa puolustetaan nykysuuntausta, vaikka heidän kannattajajoukossaan luulisi olevan ainakin taloudellisen mittapuun mukaan häviäjiä. Pitkässä juoksussa yhteiskunnan heikentyvä talous heikentää myös sosiaaliturvaa. Mitä enemmän on ”ruokittavia suita”, sitä vähemmän on millä ruokkia.

On vanha sanonta ”matkailu avartaa.” Tuli käytyä muutaman päivän kaupunkilomalla Riikassa. Riika on väkiluvultaan samaa kokoluokkaa kuin Helsinki, mutta katukuvassa oli eroa kuin ”yöllä ja päivällä.” Faktana ilman mitään vihapuheita on todettava, että ei näkynyt mitään matu-ongelmaa. Siellä tulee esille se, mitä Suomi oli ennen vanhaan. Jokaisen on pyrittävä tulla toimeen omillaan.

Suosittelen vilpittömästi tutustumista yli 800 vuotta vanhaan Riikaan ja sen upeaan arkkitehtuuriin.

Käyttäjän JuhaVuorioOulu kuva
Juha Vuorio

On vaikea ymmärtää, että tämä käynnissä oleva väestönvaihto näyttää laajoissa piireissä ihan hyväksyttävältä. Ja osa niistäkin, jotka vastustavat tätä, äänestävät vaaleissa kuitenkin väestönvaihtopuolueita.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Apropos, väestönvaihto:

Peräseinäjokikin olisi ihan mukava paikkakunta, jos se siirrettäisiin rannikolle ja asukkaat vaihdettaisiin.
~Rehupiikles

Toimituksen poiminnat